Sher

Huomenna oli vuorossa se päivä, kun uusi hoitajakausi Yöpaimenessa alkaisi virallisesti. Hoitajat olivat jo hieman ehtineet tutustua toisiinsa, mutta huomenna varmasti kaikki tulisi toisilleen tutuiksi. Olin pyytänyt Melisan ja Maxin, sekä pari hoitajaa  myöhemmin kanssani tekemään suursiivouksen kennelillä. Koko huusholli oli kuin pommin jäljiltä. En edes muista, milloin olisin viimeksi siivonnut kunnolla. "Mitähän koirien hoitajien vanhemmatkin miettivät, kun päästävät lapsensa tälläiseen kaaokseen. Miettivätköhän ne, että olen joku vanha koiria keräilevä höperö, joka elää sotkun keskellä koirat ainoana seurana" mietin ääneen katsoen Conjaa kysyvästi.
"Sher, puhut taas koirille iteksesi...." Melisa naurahti astuen ovesta sisään ämpärin ja luutun kanssa.
"No hulluksihan tässä tulee, hirveä kaaos ja elän itsekin kuin koira, mitähän hoitajat tai niiden vanhemmatkin ajattelee" sopersin suu täynnä pöydältä löytämääni keksinpuolikasta.
"Sitä suuremmalla syyllä meidän varmaan kannattaisi ryhtyä tuumasta toimeen ja siivota tää kämppä asuttavan näköiseksi" Melisa sanoi avaten siivouskaapin ja ottaen sieltä lisää siivoustarvikkeita esille ja jatkaen:
"Niin ja maistuuko koirankeksi? Mulla tais jäädä se siihen eilen kun opettelin Miskan kanssa tassunantoa" Melisa sanoin nauraen ja heittäen mopin käteeni. "Ei oo todellista, nyt siivotaan tää kämppä ennenkuin mä syön vahingossa aamumurojen siasta koirannappuloita ja kasvatan hännän" sanoin ja rupesin virittämään siivousvälineitä kasaan.

Noin kaksi tuntia meni sisätilojen puunauksessa. Imuroimme ja luuttusimme lattiat, pyyhimme pölyt ja tyhjensimme roskakorit. Vielä oli edessä vessojen siivous ja mattojen puhdistaminen, mutta ne hommat siunasin Melisalle ja Maxille myöhemmin illalla tehtäväksi.

Pian Amalia saapui auttamaan minua pupulan kanssa. Vaihdoimme purut ja heinät, täytimme juomapullot raikkaalla vedellä ja täydensimme ruokakipot. Hain vielä sisältä tuoretta jäävuorisalaattia ja porkkanankantoja pupujen nautittavaksi. Amalia puhdisti vielä painepesurilla pupujen puumökit kun puolestani hinkkasin märällä rätillä papanoita irti seiniltä. "En voi käsittää, miten näitä tännekin joutuu... tainnut olla vähän maha hellänä jollakin" sanoin Amalialle nauraen ja jatkoin puunaamista.

Kiersin vielä piha-alueen siivoten isoimmat roskat jätesäkkiin ja järjestin hieman kottikärryjä sun muita paikoilleen. mousku ja Camilla olivat luvanneet auttaa koirien ulkotarhojen siivouksessa, joten he ahersivat sen parissa loppupäivän. Menin sisälle ja tarkistin tervetulotapahtuman aikataulun.
"Voi hyvänen aika, melkeen unohdin käydä kaupassa, eihän meillä oo mitään tarjota!" puhuin hädissäni itsekseni. Menin ulos katsomaan, kenelle pistäisin kaupassa käynnin. Itse en olisi millään ehtinyt, kun piti valmistella agility- ja flyballohjelmaa halliin. Juoksin ulos ulkotarhojen luokse ja huomasin, miten kaikki ahersivat suurinpiirtein hiestä märkinä hommiensa parissa. Enhän mä voinut vielä pistää tyttöjä käymään kaupassa, kun ne nytkin jo auttaa vapaaehtoisesti ulkotarhojen kanssa. Niissä on hirveästi hommaa. Yhtäkkiä kuulin tutun auton ääniä. Punainen vanhahko farmari ajoi kennelin pihalle. Vanhempieni auto, saapui kuin tilauksesta.
"Ai moikka äiti, miten sä tänne tulit pistäytymään? Meillä on hirveä kiire näitten valmistelujen kanssa.." sanoin. Äiti rullasi auton ikkunan auki ja huudahti
"No sitä varten mä tulinkin, miten voin auttaa?". "No itseasiassa voisit käydä kaupassa, jos siitä ei oo vaivaa!" sanoin helpottuneena ja kirjoitin ostoslistan. Nyt mä vihdoin pääsin valmistelemaan tärkeämpiä juttuja.

Siirryin agilityhalliin ja huikkasin Maxxielle että tulee jeesimään, joka oli kantamassa mattoja sisälle ulkoa.
"Nostetaan esteet valmiiksi ja jaetaan halli kahteen osaan, järjestelyn hoidan itse, mut jos auttaisit nostamaan noi esteet varastosta, ne kun on aika vaikeasti saatavaksi sinne taas heitetty?" sanoin. Maxxie suostui ja rupesimme kantamaan esteitä keskelle hallia. Tein helpon muutaman esteen agiradan ja järjestelin flyball esteet paikoilleen. Olin työn jälkeen aivan uupunut, kello alkoi olemaan jo sen verran, että pian pitäisi olla jo pää tyynyssä että jaksaisi edes yrittää esittää pirteää huomenna.

Menin sisälle, kävin pikaisesti suihkussa ja laitoin uunin päälle. Otin pakkasesta pullia ja laitoin ne pellille. Uunin lämmetessä, tein ison kattilallisen suklaamannapuuroa.
"Vähän herkkusapuskaa ahkerille työnraatajille" sanoin hymyillen Maxxielle joka työnsi päänsä uteliaana sisälle keittiön ikkunasta haistaessaan pullan tuoksen pihalle.
"Luit mun ajatukset! Käyn hakemassa Melisan ja Camillan, mouskun ja Amaliankin syömään." Maxxie sanoi ja juoksi ulkotarhojen luokse. Katoin pöydän ja menin tyytyväisenä istumaan keittiön päätyyn. Conja hivuttautui luokseni ja laittoi päänsä reidelleni. Työnsin sormeni puuroon ja annoin Conjalle maistiaisen.
"Taitaa maistua" naurahdin. Nousin vielä pöydästä ottamaan pullat pois uunista, katoin ne pöytään ja siinä samassa kaikki saapuivatkin nauttimaan ruokaa. Herkuttelimme ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Huomasin, että Maxxien katse karkaili jatkuvasti Camillan puoleen.
"No Maxxie, saitko matot puhtaaksi?" kysyin. Maxxie ei koirien haukunnan takaa kuullut kysymääni, vaan tapitti Camillaa kun tämä jutteli mouskun kanssa mannapuuron jännästä koostumuksesta. "Max?" korotin ääntäni huvittuneena jolloin kaikki huomasivat Maxin harhailevan katseen.
"Siis joo, tietysti.. mitä kysyitkään?" Maxxie sopersi hieman nolostuneena, ja huomaten huvittuneen katseeni korjaten "No kauniita tyttöjä pöydässä, eihän tässä nyt malta keskittyä kun mussutat". Muutaman sekunnin hiljaisen hetken jälkeen, jonka aikana Max vilkaisi taas Camillaa suoraan silmiin, kaikki rupesivat nauramaan.
"Kiitos kiitos, kyllä mä tiiän että mua tarkotit" Melisa tokaisi vitsaillen, jolloin Camilla katsoi tätä hieman vaivautuneesti hymyillen. Huomatessani hieman epämukavan tilanteen rupesin siivoamaan pöytää.
"No niin, pitkä päivä takana, nähdään huomenna tytöt! Max jääkin tänne nukkumaan, meillä on huomenna aikanen herätys" hyvästelin tytöt ja siirryin olohuoneeseen.

Aloimme katsomaan Maxin kanssa telkkarista jotain hömppäsarjaa. Nukahdimme molemmat sohvalle istuen. Heräsin kun kaikki koirat olivat tulleet tarhoistaan nukkumaan olohuoneen lattialle. 12 karvapalloa nukkui vierekkäin, ihanassa isossa mytyssä keskellä olohuoneen karvaista ja pehmeää mattoa. Mietin, että mikähän sai ne tulemaan sisälle. Katsoin ikkunasta ulos, ja ulkona satoi kaatamalla rakeita.
"Se selittikin" mietin itsekseni ja käännyin taas katsomaan koiria, jotka nukkuivat ikään kuin pienet pennut emonsa kainalossa. Hellyin näkemästäni ja pujahdin koirien keskelle, jolloin kaikki koirat nuolivat naamaani ja tiesin olevani kotona. Perheeni luona. Muuta en tarvitse, vain minä, koirat, ja sohvalla kuorsaava Maxxie.